Eka noutajavuosi – oppia hyvässä porukassa!
Keheveliin pyydettiin uudelta aktiiviselta yhdistyksemme jäseneltä ja NOME-toimikunnan tulokkaalta, Petriltä, juttu siitä, mitä ensimmäinen vuosi noutajaelämää on tuonut tullessaan. Oppia ja hauskoja hetkiä ainakin!
”Syksyllä 2017 päätimme kihlattuni kanssa, että seuraavana keväänä ottaisimme kauan mietinnässä olleen koiranpennun. Roduista meitä alkoi kiinnostaa labradorinnoutaja. Rotuun tutustuessamme tutkimme myös mahdollisia koiraharrastuksia ja rodunomaiset lajit tuntuivat jo netistä luettuna mielenkiintoisilta. Kummallakaan ei kuitenkaan ollut aiempaa kokemusta noutajista ja itselläni hyvin vähän koirista yleensäkin, eikä tuttavapiirissämmekään ollut ketään noutajia harrastavaa. Kuulimme kuitenkin, että on olemassa yhdistyksiä, jotka harrastavat monenlaista noutajien kanssa.
Harrastuslajeihin ja harrastajiin tutustumassa
Pienen googlailun jälkeen löysimme meitä lähimmän yhdistyksen, Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen. Otimme yhteyttä suoraan puheenjohtajaan ja tiedustelimme mahdollisuutta päästä tutustumaan noutajiin ja noutamiseen. Valitettavasti treenikausi oli juuri loppunut, mutta saimme kuitenkin yhdistyksen aktiivisen labbisharrastajan, Timo Nordbergin, yhteystiedot. Timo lupasikin heti kertoa omista koiristaan ja koiraharrastuksesta. Meidät otettiin avosylin vastaan ja saimme arvokasta tietoa monesta asiasta. Huomasimme myös, kuinka mukavan oloista väkeä noutajaharrastajat ovat. Kiitos Timolle ja Tarjalle suuresta avustanne ja rohkaisusta!
Timo kertoi, että noutajaharrastajat heräilevät talviunilta alkuvuodesta ja treenit alkavat pyörimään. Treenejä sai kuulemma mennä seuraamaan ihan vapaasti, ja niinpä kävimmekin katselemassa yhteistreenejä. Koirien ja ohjaajien into oli todella tarttuvaa, ja viimeistään tässä vaiheessa noutajakärpänen puraisi toden teolla. Olimme myös varanneet pennun ja odotimme jo innolla uuden perheenjäsenen saapumista kotiin.
Treeneissä kuulimme paljon outoja termejä ja sanoja, kuten damit, markkeeraus ja lähihaku. Myös selitykset näille saatiin, mutta ihan kaikkea ei pystynyt vielä sisäistämään. Osallistuinkin maaliskuun lopussa järjestettyyn tutustumisiltaan. Siellä esiteltiin erilaisia lajeja, joita noutajien kanssa pystyy harrastaa. Lisäksi ohjelmassa oli rentoa jutustelua makkaran paiston lomassa.
Talkoillessa tutustuu koemuotoihin
Juttelimme muun muassa noutajien kokeista. Kuulemma paras tapa tutustua niihin on mennä seuraamaan kokeita maastoon talkoilun merkeissä. Päätinkin mennä talkoilemaan Pohjanmaa cupiin huhtikuun lopussa. Talkoiluun ei tarvinnut mitään erityistaitoja, minäkään en tiennyt WT-koemuodosta etu käteen juurikaan mitään. Päivän jälkeen olinkin jo paljon viisaampi asian suhteen. Lisäksi pääsin tutustumaan useaan harrastajaan ja täytyy ihailla jälkeen päin, kuinka kannustavia kaikki olivat uutta harrastajaa kohtaan. Tästä innostuneena olenkin talkoillut kesän aikana lisäksi Nome-b kokeessa ja myös taippareissa. Ensi kesänä toivottavasti päästään jo oman koiran kanssa tosi toimiin taippareiden merkeissä!
Kesän aikana olemme oppineet todella paljon noutajista oman koiran ja yhdistyksen kautta. Yhdistyksen jäsenet ovat antaneet paljon vinkkejä koiran koulutukseen ja niitä olemme koittaneet toteuttaa parhaamme mukaan. Järjestetyistä tapahtumista ollaan poistuttu aina hymyssä suin, sillä noutajaharrastajat tuntuvat olevan erityisen hyvällä huumorilla varustettua porukkaa. Pääsin mukaan myös yhdistyksen nome-toimikuntaan, joten nyt pääsen näkemään toimintaa vielä lähempää ja osallistumaan siihen enemmän. Paljon on jo oppia tullut, mutta todella paljon on vielä opittavaa. Onneksi on hyvä porukka, jonka kanssa kehittää itseään noutajaharrastajana!”
Teksti: Petri Jaatinen
Kuva: Niina Luoma
