Ensimmäinen A-koe menestyksekäs kokemus

Suomen Metsästysnoutajat ry järjesti yhteistyössä Lakeuden Noutajakoirayhdistys ry:n kanssa lämpimän riistan NOME A-kokeen Lapualla 3.11. Kokeeseen osallistui 12 koirakkoa.

Kokeessa oli arvostelemassa kaksi tuomaria ja se alkoi fasaanin metsästyksellä. Koirakot jaettiin kahteen ryhmään, jotka etenivät tuomarin kanssa sänkipellolla valtaojan eri puolilla walk up-muodostelmassa. Kummallakin tuomarilla oli koko ajan arvostelun alla kaksi koirakkoa ja loput koirakot odottivat tuomarin takana. Koirakko vaihtui seuraavaan sitä mukaa, kun sai suoritettua kaksi onnistunutta noutoa tai joutui pois jonkun hylkäävän virheen (esim vinkuminen) takia. Koirakko tippui myös pois mikäli ei löytänyt lintua, mutta seuraava koira löysi sen. Tämä termi on englanniksi eye wipe. Useita koirakoita tippui, kun lopulta tuomari meni etsimään tiputusta ja löysi linnun.

Ensikertalaisena kokeessa

Itse osallistuin koirani Hillan kanssa ensimmäistä kertaa A-kokeeseen. Olimme kisassa numerolla 12, joten saimme seurata tuomarin takana, kun ensimmäiset koirat suorittivat noutoja. Jännitys oli ihan valtava, kun odottelin omaa vuoroa eikä jännitys kyllä koko päivänä mihinkään hävinnyt. Kovin pitkään ei kuitenkaan mennyt, kun tuli meidän vuoro astua tuomarin vasemmalle puolelle. Etenimme hitaasti seuraten tarkasti edessä meneviä ampujia ja valtaojasta lintuja etsivää spanielia. Ensimmäisen nouto meille tuli ojan penkkaan etuoikealle selvänä markkeerauksena, jota koira ei heti saanut ylös, mutta sain sen nopeasti takaisin alueelle ja lintu saatiin talteen.

Samaan aikaan kun koira juoksi kohti markkeerausta tuli toinen tiputus etuvasemmalle pellon toiselle puolelle heinikkoon. En itse kuitenkaan nähnyt lainkaan tiputusta koska seurasin Hillan etenemistä. Parini lähetti koiransa heinikkoon mutta koira ei saanut lintua ylös. Vuoro siirtyi minulle ja lähetin Hillan ohjaukseen ainoana vinkkinä linnun sijainnista vain se missä edellinen koira oli käynyt. Hilla juoksi suoraan heinikkoon ja kun se hävisi näkyvistä annoin lähihakupillitystä. Hymy oli leveä, kun koira ilmestyi näkyviin fasaani suussaan. Näin joutui edellinen koirakko jättämään kisan kesken ja me siirryimme ojan toiselle puolelle odottamaan vuoroa toisen tuomarin arvosteluun.

Monipuolinen koepäivä

Ennen meidän kolmatta noutoa useita koirakoita oli tippunut pois kisasta mutta olin saanut ihailla myös useita koiria, jotka olivat suorittaneet näyttäviä markkeerauksia edeten valtaojan yli toiselle puolelle. Kolmas nouto oli ohjaus, jossa koiran piti mennä sänkipellolta pitkään heinikkoon ja edetä siinä jonkin matkaa ja edetä sen jälkeen vielä vähän sänkipellolla. Lintu saatiin tästäkin talteen pienen väännön jälkeen. Kun tämä walk up- osuus kokeesta saatiin loppuun, oli kisassa mukana enää meidän lisäksi kaksi koirakkoa. Siirryimme vähän matkaa jatkamaan koetta drive-tyyppisenä peltopyyjahtina. Me koirakot olimme rivissä pellolla ja seurasimme kun matalassa kuusikossa ajettiin ylös peltopyitä. Tiputukset tulivat tien taakse riistapeltoon. Me aloitimme koska muilla oli jo neljä noutoa ja meillä vasta kolme. Hilla sai linnun talteen vaivatta ja siirryimme odotusvuoroon.

Viidennen noudon vuoro tuli, kun meitä ennen noutoa yrittänyt koira ei saanut lintua talteen. Tämä tiputus tuli riistapellon vieressä olleeseen matalan kuusikon reunaan ja linnulle päästäkseen koiran piti kiivetä yli kivipenkan. Hilla eteni ensin paikalle, johon aiemmat tiputukset olivat tulleet mutta sain sen käännettyä kiipeämään penkan yli ja lintu saatiin talteen. Tämän jälkeen tuomarit kertoivat kokeen olevan ohi ja siirryimme odottamaan palkintojen jakoa.

Upea tulos kruunasi kokemuksen

Tuloksena tästä päivästä meille oli NOME A-kokeen voitto korkeimmalla A1-tuloksella ja SERT. Koko päivä oli aivan mahtava kokemus ensikertalaiselle. Noutojen pituus ja niiden vaikeus muutenkin vaihtelee jokaisessa tiputuksessa, joten paljon on myös tuurista kiinni siinä, millaisia tilanteita kilpailijoille muodostuu. Ennen seuraavaa koetta edessä on monenlaista häiriö- ja hallintatreeniä, ehkä myös oman jännityksen hallintatreeniä!

Teksti: Virpi Kuutti

Kuvat: Janne Ponsimaa ja Teemu Nyrhilä