Ensimmäinen kökkä
Olipa ilo kantaa kortta kekoon Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen NOWT-kokeiden kökkäporukassa Kaustisella 18.-19.5. Wikipedian mukaan kökkä eli kansanomaisemmin talkoot on perinteinen naapuriavun muoto, johon liittyy vahva yhteisöllisyyden tunne.
Koevastaavana toiminut Helka olikin meidät talkoolaiset jo sijoittanut erinäisiin tehtäviin, ja minulle osui tehtävä toimia sisäänheittäjänä. Sen kummemmin asiaan perehtymättä, ajattelin sen olevan kisakeskukseen saapuvien noutajaperheiden opastamista Vintturin entisen kyläkoulun parkkialueelle. Kun Tuomari Maaritin tahtipuikko alkoi heilumaan ja käskynjako aloitettiin, alkoi myös totuus hiljalleen valjeta. Maarit kertoi sisäänheittäjän roolin olevan kilpailun sujuvuuden kannalta yksi merkittävämmistä. Tässä kohtaa polvet löivät jo vähän loukkua, etenkin vasen joka on piirun verran heikompi ollut aina. Sisäänheittäjä vastaa WT-kokeessa siitä, että homma toimii, kokeen suorittaja on ajallaan suorituspaikalla ja kaksi seuraavaa valmistautumassa.
Kilpailijoita oli paljon, joten järjestyskin olisi oleellista tietää. Ja äidillinen otekin pitäisi olla, lipsua ei saa ja kuulemma etenkin voittajaluokassa kisaavien perään tulisi katsoa erityisellä hellyydellä, jotta jono kulkisi ripeästi. Muistan ennen lähestyvää pyörtymistä ajatelleeni, että mitäköhän Helka mahtoi tuolloin miettiä, kun laittoi minut kokemattoman kökkäläisen noin vastuulliseen työhön. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kun ensimmäinen omistaja ja iloinen hännänheiluttaja saapuivat koepaikalle, oli jännitys tipotiessään. Kerta kaikkiaan mukavia nämä noutajaihmiset.
Meidän vallaton Tolleriperhe sai viettää Vintturissa kaksi päivää, isäntä kisaten, kokemusta kartuttaen, kuten meillä marginaalirotua edustavilla on näissä piireissä tapana sanoa. Vintturi koepaikkana näytti parastaan. Kesään heräilevä luonto ja kevätvillissään kukkuileva käki sai muutkin mukana olijat henkäilemään. Minun kökkäviikonlopusta jäi sanalla sanoen lämmin muisto. Koin olevani näköalapaikalla kuulemassa, näkemässä ja oppimassa uutta. Mahtava oli seurata upeiden koirakoiden yhteistyötä ja tuomari Maarit piti meistä hyvän huolen opastaen, neuvoen ja ajan tasalla pitäen. Ja muu talkooväki, aivan huikeita moniosaajia. Kiitos Helkalle kisajärjestelyistä ja luottamuksesta, kiitos Aijalle ja Arille pöydän antimista, muonituksesta, lämpimäisistä ja meidän 18-viikkoisen Sade pennun hellästä hoivasta kahden päivän aikana. Emme olisi tulleet toimeen ilman teidän apuanne. Eipä siinä, mahtava kun sain olla mukana.
Bonuksena tästä kaikesta sain päivien aikana uusia ystäviä, löytyipä joukosta eräs kokenut tolleriharrastajakin, jonka kanssa yhteystiedot vaihdettiin. Minulle kökkään osallistuminen oli kunnia ja Wikipedian määritelmään ”kökkä” lisäisin vielä, että yhteisöllisyyden kantavia teemoja ovat luottamus, osallisuus, sitoutuminen, motivaatio sekä läheisyys ja Vintturin Kökkäporukassa jos missä, nämä toteutuivat 101-prosenttisesti!
Teksti ja kuvat: Ulla Siironen
