Hanhijahdissa Ruotsissa noutajien kanssa

Suomessa merihanhikanta voimistuu vuosi vuodelta. Merihanhen metsästyksen kannalta ongelmana on monena vuonna ollut hanhien aikainen muutto, sillä elokuun 20. päivä on monesti päämuutto jo mennyt. Täten päätimme mennä metsästämään merihanhia eteläiseen Ruotsiin, alueelle jossa merihanhia riittää vielä lokakuun lopulle saakka.

Hankkilan Veikon ja Nordbergin Timon kanssa päätimme jahdista jo vuosi sitten talvella. Eteläisessä ruotsissa on useita kaupallista hanhijahtia tarjoavia yrityksiä, niin suomalaisia kuin ruotsalaisia. On myös mahdollista ottaa täysin omatoimimatka, jossa metsästysoikeus vuokrataan paikalliselta maanviljelijältä. Ruotsissa metsästysoikeus on maanomistajalla, samoin kuin Suomessakin. Poikkeuksena on metsästysseuratoiminta, sitä siellä ei tunneta. Metsästysoikeudet vuokrataan rahalla, ja hanhenpyynnissä maanomistajat vuokraavat hanhenmetsästysoikeuden vuorokautta kerrallaan josta tyypillinen hinta on 20€/vrk/hlö. Halusimme varmistaa jahdin onnistumisen käyttämällä kaupallisia palveluita tarjoavaa yritystä, jolla on valmiiksi vahva ja riittävän laaja suhdeverkosto paikallisiin maanviljelijöihin. Tämä on tärkeää, jotta pyynti saadaan kohdennettua aktiivisille pelloille. Salmen Jani, Perniön lahja Suomalaisille metsästysturisteille, valikoitui jahdin järjestäjäksi. Janin yritys Wildexperience on hoitanut useita vuosia hanhijahteja turisteille Ruotsin Grästorpissa, Vänernin rannalla.

Ajankohdaksi päätimme lokakuun alun. Suomessa alkaa kuumin linnustussesonki olemaan tuolloin jo ehtoopuolella, ja hirvijahti ei vielä ole alkanut, joten se sopi meidän kalenteriin oikein hyvin. Jahtiin valmistauduimme treenaamalla koiriamme jahtimuotoon, jotta tulisimme harrastamaan, eli peltopyynti, jossa miehet ja koirat on maastoutuneina keskelle peltoa kaaveiden sekaan. Tätä varten hankimme koirille omat blaindit, kankaiset matalat kokoontaitettavat kotukset, jotka naamioidaan ympäröivällä kasvustolla. Miehille blaindit löytyi jahdin järjestäjän toimesta. Myös aseet testasimme hanhijahtiin soveltuvilla patruunoilla. Ruotsissa lyijyhaulikielto koskee vain vesistöalueita, joten peltopyynnissä lyijyhaulien käyttö on sallittua. Suurin sallittu haulikoko on 4mm ja suurin sallittu kaliiberi 12. Testien kautta päädyimme suhteelliseen nopeaan patruunaan, jossa oli 3,90mm nikkelipinnoitettuja lyijyhaulia.

Ennen Ruotsiin menoa lääkitsimme koirat ekinokokkia varten. Koirille annoimme kaksi kertaa ekinokkiin tehoavaa matolääkettä alle 28vrk ennen Ruotsiin lähtöä ja tästä eläinlääkäri laittoi koirien passiin merkinnät. Ekinokokkia ei Suomessa ole vielä tavattu, mutta Ruotsissa sitä on. Ruotsin metsästyskortit maksoimme kätevästi netissä, ja ilmoitimme myös ruotsin tulliin aseet ja patruunat, saapumispäivä ja maasta poistumispäivä. Nykyään myös koirat pitää ilmoittaa tulliin, sekin onnistui helposti netissä.

PÄIVÄKIRJA
7.10. Kokoonnuimme Timon luona, ja ahdoimme kaiken tavaran Timon maasturiin: kolme koiraa, kolme ruoka-aikana kotona ollutta äijää, aseet, patruunat sekä vaatteet. Ajoimme Turkuun josta iltalautalla lähdimme kohti Tukholmaa. Laivalla Veikko oli näkevinään ensimmäiset hanhet?

8.10. Saavuimme aamulla Tukholmaan, josta ajoimme vajaa 400 km Grästorppiin, Vänernin rannalle. Perillä majoituimme siistiin, remontoituun vanhaan omakotitaloon, hieman maatilamajoitustyyppisesti. Janilla oli illaksi suunnitelma, menisimme Vänernin rannalle iltalennolle, varsinkin kun meillä oli koirat mukana. Iltalento alkoi hieman vaisusti, muutaman variksen allekirjoittanut pääsi pudottamaan ja sain koiralle vähän töitä. Parin tunnin passituksen jälkeen Timolle tuli kanadanhanhia parvi ”kopiksi” josta yksi putosi veteen. Osku perään ja lintu talteen. Vajaa tunti auringonlaskun jälkeen iltahämärissä pidimme Veikon kanssa pientä tupakkitaukoa ja siinä oli merihanhiparvi yllättää. Onnistuimme pudotuksessa ja hanhi putosi Vänerniin. Vilke perään, mutta valitettavasti lintu oli vielä sen verran voimissa että pääsi uimaan karkuun koira perässä. Hieman olimme jo huolestuneita kuinka tässä käydään, koira oli ollut 15 minuuttia linnun perässä kohti Vänernin selkää, eikä tuo vesikään enää mitään lämmintä ollut. Viheltelimme ja kutsuimme, ja noin 20 minuutin kohdalla näimme noin 300 metrin päässä koiran silmien loistavan taskulampun valokeilassa. Koira oli tulossa takaisin! Lintua koiralla ei ollut, joten valitettavasti se jäi merikotkan ruuaksi. Hanhitili oli kuitenkin auki, Timon toimesta!

9.10. Herätys aamulla kello 03:00. Pikainen aamupala, termospullot täyteen ja menoksi. Aamun jahtiin suuntasimme pellolle jokisuiston lähelle, alueelle josta edellisenä iltana olimme nähneet monta parvea tulevan yöksi järvelle. Taskulamppujen valossa virittelimme blaindit peltoon, naamioimme ne, ja Jani asetteli kaaveet peltoon, 40 kanadanhanhenkuvaa ja 50 merihanhenkuvaa. Koirat jätimme autoon, sillä totesimme että ankarasta treenistä huolimatta emme olleet osanneet koulia niitä vielä tähän pyyntimuotoon sopiviksi. Aamun alkaessa kajastaa, kömmimme blaindiin, jossa ollaan aika lailla kuulovartiossa. Hanhien ääniä kuullessa huikkasimme aina onko kyseessä merkkaria vai kanukkia ja Jani alkoi sitten houkutetlla niitä pillillä lähemmäksi. Arkoja linnut tuntuivat olevan, korkealla ylilentäviä parvia meni useita haulikkohollin ulkopuolella ja alkoi jo näyttämään että nyt linnut ei vaan ota kaaveille eikä pillille. Kellon ollessa jo noin kahdeksan, tuli kaksi merihanhea kuville ja pääsimme avaamaan tulen. Ensimmäiset merihanhet tältä reissua oli repussa! Heti perään tuli kanadalaisia kolme porukkaa, josta saimme neljä alas ja yksi liiti kauaksi. Veikko haki Vilkkeen ja lähti etsimään tätä liituria. Koira löysi pudotuspaikan, josta se jäljitti noin 300 metriä ja sai haavoittuneen hanhen kiinni. Loistava homma!

Kellon ollessa kymmenen, pakkasimme tavarat ja menimme majapaikkaan päiväunille. Iltapäivän pyyntiin menimme pellolle ojapassiin hanhien ylilentopaikkaan. Nyt meillä oli koirat mukana. Jani lähti etsimään aktiivisia peltoja, ja itselleni jäi pillittäminen. Kaksi merihanhea lensi noin 250 metrin päässä meistä sivuttain, sain käännettyä ne pillillä kohden ja siihen dublee. Ritu ja Vilke töihin. Ritu löysi oman hanhensa, mutta Vilkkeen lintu koki ihme heräämisen, lähti juoksuun ja siiville. Hieman ihmetytti, kun molemmat tuli aika myttynä alas. Jani oli myös nähnyt nämä pudotukset ja ihmetteli samaa. Yksi tilanne tuli vielä, parvi merihanhia lensi meidän ylitse myötätuuleen mutta kyllä siinä vaan terveisiä lähetettiin, ennakot olivat metritolkulla pielessä. iso lintu näyttää lentävän hitaasti, vaikka todellisuudessa sillä on kova vauhti. Kamat kasaan ja majapaikkaan, linnut lihoiksi ja jääkaappiin kylmään.

10.10. Aamulla kello 03:00 ylös ja pyyntiin samalle pellolle jossa oltiin edellisenä päivänä. Muuten sama kuvio, mutta linnut ei lentänyt, sumu oli aika kova. Kymmenen maissa rupesimme lopettelemaan, ja samalla väistyi myös sumukin ja lintuja lenteli. Valitettavasti iltalautalle piti ehtiä joten ei voinut kuin todeta että jahti on ohi. Kamat kasaan ja majapaikalle. Pikkasen apetta naamaan, pesuille, siviilit päälle ja nokka kohti Tukholmaa. Automatkalla tuumimme, että reissu oli hyvä, kolme hanhea mieheen oli kylmälaukussa ja kokemusta saatiin. Ensi vuonna on pakko ottaa tämä uudestaan! Laivalla ei tarvinnut unta kauaa odotella, buffetin kautta petiin ja loppukuorsaukset.

11.10. Aamulla Turussa. Sähköpostissa muistutus Ruotsin tullista, kuittaus mailissa olleeseen linkkiin, jotta on palattu Suomeen. Kohti kotia ja arki jatkuu…

Teksti: Pekka Hautamäki

Kuvat: Pekka Hautamäki ja Veikko Hankkila