Kultainennoutaja TOKO:n piirinmestariksi toista vuotta peräkkäin
Tokon eli tottelevaisuuskokeiden Etelä-Pohjanmaan piirinmestaruus ratkaistiin tänä vuonna Ilmajoella 10.11., tuomarina toimi Henna Hautakoski. Ylimmässä luokassa eli erikoisvoittajaluokassa (EVL:ssä) oli kisaamassa yhteensä 6 koirakkoa, joista kolme oli jo entuudestaan valioita ja yksi valio saatiin kokeessa lisää. Rotukirjona oli 5 paimenkoiraa ja 1 noutaja. Kisa meni todella tiukaksi, sillä piirinmestaruus ratkaistiin YHDEN pisteen turvin! Tällä kertaa onni oli meidän puolellamme ja mestaruus tuli toista vuotta peräkkäin EVL1-tuloksella omalle kultaisellenoutajalleni Kujelle (FI TVA Holway Ace).
Tämä Englannista pienenä pallerona haettu aarre aloitti tokoilun säännöllisemmin vasta 3-vuotiaana, sillä sen nuoruutta varjosti kolme puolen vuoden – vuoden välein tehtyä polvileikkausta ja näistä toipuminen ei ollut helppoa. Onneksi leikanneilla lääkäreillä oli positiivinen kuva toipumisennusteesta, muuten tuon kaiken läpikäyminen olisi voinut olla liian raskasta. Itse en ikinä jaksanut uskoa, että Kuje olisi enää 6-vuotiaana harrastuskunnossa. Kova kuntoutustyö kuitenkin palkittiin, sillä nyt on ikää 9,5 vuotta ja meno on edelleen yhtä vauhdikasta ja innokasta kuin nuorena, sekä tokossa että metsästyksessä. Ja tässä kirjoittaessa havahdun myös siihen (kop-kop-kop) etten muista, milloin polvet olisivat viimeksi koiraa vaivanneet.
Tuomari sanoi piirinmestaruuskokeessa meidän suorituksemme päätteeksi, ettei ole ikinä nähnyt EVL:ssä yhtä iloista koiraa. Minulle se oli yksi isoimmista kehuista, mitä voi antaa. Toki toivon aina, että koira tekee teknisesti taitavasti ja voimalla, mutta tärkeintä on ollut aina se, että koira nauttii yhdessä tekemisestä. Luulen, että siinä mielessä Kuje on elämäni koira – tuskin tulen koskaan saamaan toista yhtä onnellista ja vilpittömästi kehuista palkkautuvaa koiraa. Treenikavereiden kesken onkin ollut yleinen heitto, että saikos Kuje tällä kertaa koepalkaksi neljäsosan nappulastaan? Se kun varmaan ei tarvitsisi edes sitä.
Tokoilu Kujen kanssa on ollut todella usein sydäntä lämmittävää ja välillä myös ihokarvoja nostattavaa, niin hyvässä kuin pahassa. Siinä missä Kuje on ollut aina kovin yritteliäs, on se myös aika usein yrittänyt liikaa keskittymiskyvyn kustannuksella. Edelleen piirinmestaruuskokeessa sattui ja tapahtui asioita, mitä ei olisi tarvinnut, mutta kokonaisuutena onhan se nyt vain mahtavaa kisata koiran kanssa, joka antaa kaikkensa ja todellakin yrittää sekä säteilee riemua. Viimeinen liike kokeessa oli seuraaminen ja se tunne jää kyllä ikuiseksi mieleeni, kun saatoin vain kehässä hymyillä ja tiedostaa, että käskyttäkää kuinka pitkään vain, me kyllä osataan tämä!
Kujelle vuosi 2018 oli muutenkin hyvä, sillä voitimme kesällä yhdistyksen tokomestaruuden ja loppukesästä rotumestaruuden. Tällä hetkellä on tunne, että tähän on hyvä päättää meidän koeuramme. Saavutimme sen huipun, mitä tavoittelimme ja huipulla on mahtava lopettaa! Harrastamista emme toki lopeta ja saa nähdä, kääntyykö pää vielä ensi vuonna katselemaan uusia kokeita, jos Kuje vain edelleen pysyy hyvässä kunnossa.
Toivonkin kaikille noutajan omistajille pientä tokoinnostuksen syttymistä sydämessä! Parhaillaan käytävissä tokon Pohjoismaiden mestaruuskisoissa on mukana Suomen joukkueessa sileäkarvainen noutaja eli menestyksen suhteen voi noutajan kanssa pyrkiä vaikka kuinka korkealle. Ja vaikkei huipulle tavoittelisikaan, niin toko on aivan mahtava harrastus, sillä siinä koirakko on parhaimmillaan koko ajan samassa yhteisessä kuplassa ja pystyy riemuitsemaan täysin rinnoin onnistumisista! Ja se tunne, kun koira sinulle täydellisen suorituksen jälkeen pomppii riemua säteillen vieressäsi, katsoo sinua rentona ja janoten lisää ja voitte yhdessä jakaa sen tunteen – se on ehkä parasta, mitä koiraharrastuksessa voi kokea.
Teksti ja kuva: Tiina Palmu
