Lapuan WT toi menestystä Lakeudelle

Marraskuun toisena päivänä järjestettiin Suomen Metsästysnoutajien ja Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen yhteistyönä noutajien working test eli WT-koe Ylistaron metsästysseuran majan maastoissa. Keli oli melko harmaa koko päivän, mutta se ei menoa haitannut, vaan koe oli ohi ennätysvauhtia.

Niron ensimmäinen WT
Itselleni tämä WT-koe ei ollut ensimmäinen lajiaan, mutta ensimmäinen tämän koiran puikoissa. Koe oli mitä mukavin paluu lajin pariin. Koirani, labradorinnoutaja Niro, 1,5 vuotta, kanssa saimme kokeen aikana tunnustella alokasluokan tasoa, yhteistyötämme, koejännityksen vaikutusta meihin molempiin yhdessä ja erikseen, vireen laskua rastien välillä ja kuitenkin hyvässä vireessä työskentelyä tehtävissä sekä pitkän päivän vaikutusta koiran työskentelyyn. Joskin tällä kertaa koe kesti vain noin neljä tuntia.

Ensimmäiset noudot mallikkaasti
Alokasluokan ensimmäiset kaksi rastia suoritettiin samalla rastilla peräperää. Ensimmäisen rastin tehtävä oli metsikössä markkeeraus ojaan/ojan penkkaan. Koirakko katsoi tiputuksen vähän korkeammalta kalliolta. Omalla vuorollamme saavuimme tehtäväpaikalle tutisten; koira odotuksesta, ja emäntä jännityksestä. Tuomari Esa Schön pyysi ilmoittamaan, kun on valmis niin aloitellaan. Vedin henkeä ja koirakin näytti rauhoittuvan, ja sitten alkoi meidän kokeemme. Olin varma, että koira paahtaa ojasta yli ja olin valmis pysäyttämään koiran. Mutta koirapa markkeerasi emäntää paremmin, jarrutti hyvissä ajoin ja nappasi damin ojan lähimmältä penkalta suuhun ja palautti minulle. 19 pistettä.

Toinen rasti alkoi heti ensimmäisen jälkeen. Koiran seuruutus kalliota pitkin seuraavalle suorituspaikalle, sieltä ohjaus, niin ikään metsikössä, harvemmassa tosin, kallion edustalle. Seuruutus sujui kivasti, ja ohjaajan iloksi koira eteni suoraan oikealle alueelle, ja kuunteli lähihakupilliä. Jonkin aikaa työskenneltyään Niro sai hajun nenään ja palautti damin. 17 pistettä.

Seuraaminen testissä
Kolmannelle eli Tenhusen Matin rastille siirryimme maaston toiseen laitaan, jossa olikin alkuun vuorossa odottelua, kun voittajaluokan koirakot siellä vielä suorittivat tehtäviään. Kolmas rasti oli avoimehkossa maastossa, walk up- tyyppinen yksilötehtävä. Tuomari, koirakko, koira vapaana seuraten, avustaja ja ampuja kulkivat rinnakkain eteenpäin, kunnes tuomari sanoi rabbit behind, minkä jälkeen käännyttiin nopeasti ympäri, sillä ampuja ampui meidän selän taakse, ja tuomari heitti damin koiran noudettavaksi. Damin palauduttua käännyttiin ympäri ja jatkettiin walk uppia. Hetken kuluttua tuli uusi laukaus ja avustaja heitti damin, jonka koira sai luvalla noutaa. Seuraaminen oli tässä tehtävässä tarkastelun alaisena.

Niro seurasi tehtävässä hienosti ja rauhassa mukana. Käännöskin onnistui, mutta oli sen verran uutta meille, että koira ei keskittynyt kunnolla markkeeraukseen, vaan veti pitkäksi. Ohjasin lopussa damille. Matka jatkui, nyt suoraan seuruutuksesta laukaus, pysähdyimme katsomaan pudotuksen, mutta jälleen koira markkeerasi pitkäksi, ja oli hölmistynyt, kun ohjaaja kutsui lähemmäs työskentelemään, ja hienolla nenätyöskentelyllä dami talteen. 14 pistettä.

Parityötehtävä jännitti
Neljäs ja viides rasti suoritettiin majan läheisyydessä Sarkkisen Tomin tuomaroimina, mutta kumpikin rasti suoritettiin erikseen. Neljäs rasti oli markkeeraus metsässä kaatuneen kuusen taakse, siten että koiran tuli alittaa runko. Niro suoritti tässä kohtaa jo suhteellisen varmasti tehtävää. Hieman kuusi tuntui aiheuttavan seinää, mutta silti kivasti eteni damille. 20 pistettä.

Viides rasti olikin jo pelottavalta kuulostava näin alokasluokkaan, PARITYÖTÄ. Onneksi se kuulosti vain pahemmalta kuin oli. Viidennellä rastilla kaksi koirakkoa siirtyi äskeiselle suorituspaikalle, mutta rintamasuunta oikealle. Metsän ja tiheämmän puuston rajassa kulki ampuja ja avustaja ampuen kolme pudotusta tasaisin väliajoin. Koirien tuli katsoa kaikki pudotukset rauhassa, odottaa kunnes ampuja ja heittäjä poistuivat, ja tämän jälkeen koira sai hakea jonkun kolmesta damista talteen.

Tehtävä suosi jonkin verran suoritusvuorossa ensimmäisen ollutta pienempää numeroa, sillä kyseinen koirakko sai suorittaa ensimmäisenä, jolloin oli mahdollista hakee viimeiseksi heitetty josta oli kirkkain mielikuva. Toinen koirakko sitten nouti damin kahdesta jäljelle jääneestä. Niro suoriutui tehtävästä kivasti. Maltti säilyi, joskin toisella pudotuksella rupesi koiran takamus vähän kohoamaan maasta. Kivasti silti malttoi. Luvan saatuamme pelasin varman päälle, ja lähetin koiran hakemaan viimeiseksi heitettyä, josta oli tarkin kuva. Koira saikin damin melko vaivatta ylös. Rauhassa nuori koirani pystyi katsoa myös parina olleen koiran suorituksen. 18 pistettä.

Menestystä Lakeudelle
Kaiken kaikkiaan koe oli todella miellyttävä ja mittasi koiran ominaisuuksia ja yhteistyötä hyvin. Suoriuduimme molemmat päivän tehtävistä osaamisemme mukaisesti, hyvässä yhteistyössä ja saimmekin tulokseksi ALO1, 88 pistettä sekä alokasluokan kolmas sija. Lakeus oli hyvin edustettuna, sillä neljän kärkeen sopi kolme lakeuden koirakkoa. Janne ja Toivo 89 pisteellä toinen ja Maarit ja Väinö 87 pisteellä neljäs.

Sunnuntaina A-koe
Suomen Metsästysnoutajien ja Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen yhteinen koeviikonloppu piti sisällään myös NOME-A kokeen, eli lämpimän riistan kokeen.

On todella hienoa, että meidän pieni ja vähäväkinen yhdistyksemme on lähtenyt aktiivisesti mukaan uuteen, osallistumalla tämän järjestelyiltään vaativan A-koemuodon kokeen järjestelyihin. Ja jo aiemmin keväällä yhdistys järjesti A-koetreenitilaisuuden. Näin pienenkin yhdistyksen jäsenillä on mahdollisuus päästä tutustumaan ja kokeilemaan A-koetta.

Itseäni kiinnosti todella paljon päästä näkemään, miten kyseinen koe etenee, ja sainkin lähtööni lisäpontta, kun kokeeseen osallistui kaverini Riku, Vesilahdelta omalla koirallaan.

Imin kaiken saamani tiedon jo ajomatkalla ja janosin lisää. Kokeen ilmoittautumispaikalla tein havainnon, että kahdestatoista starttaajasta tunnen tai tiedän kymmenkunta. Sehän toi kisapäivään kivan bonuksen, sillä myönnettäköön, minä varmaan jännitin paikalla olijoista eniten suorituksia. Ainakin mitä osallistujilta kyselin, heitä ei tuntunut jännittävän. Rikun mukaan tässä kokeessa ei jännittäminen juuri hyödytä, kun tehtävät vaihtelevat ja koirakko voi saada minkälaisen noudon tahansa suoritettavaksi.

Jännittävä oppipäivä katsojana
Koe alkoi walk up-tehtävällä ison, heinittyneen ojan molemmin puolin. Ihailin koko päivän kahden spanielin työskentelyä, kun ne ajoivat fasaaneja heinikosta ylös ja tulivat hienosti pillillä luokse ohjaajan kutsuessa, linnuista huolimatta. Itselleni metsästystilanteet ovat aina jännittäviä. ”Nyt lentää, nyt ammuttiin, nyt tippui, nyt ei osunu, hö” – ajatukset suhisee päässä. Tuona päivänä sain lisäksi nähdä, kuinka ojan kummankin puolen koirat työskentelivät kuten noutajan kuuluukin, saaden lintuja talteen, eye wipe:ten toisiansa ulos sekä ohjautuen upeasti. Opin, että A-kokeessa on todella tärkeässä roolissa vahva suora linja, ohjattavuus ja hyvä paikallistamiskyky, sekä maltti. Lisäksi tärkeä on myös ohjaajan paikallistamiskyky.

Toinen päivän tehtävä suoritettiin drivenä eli ajona. Siinä oli osallisena vain tuttuja koirakoita, joten jännitys oli korkealla koko porukalla, katsojia ja muita kisaajia myöden. Oli todella hienoa seurata, kuinka kaksi lajissa aloittelevaa koirakkoa saivat onnistumisia onnistumisten perään, ja kaikki kolme koirakkoa saivat ansaitsemansa palkinnot. Onnittelut vielä.

Omat ajatukset tiivistyvät kokeen jälkeen sanoihin: ”Vau, miten siisti koemuoto. Ehkä mekin joskus.”

Teksti: Marianne Aho

Kuvat: Helka Väyrynen