Miten MEJÄ-harrastuksessa alkuun?

Kehevelin toimitus pyysi pitkän linjan MEJÄ-harrastajaa Sari Kiikkaa kertomaan, miten MEJÄ:stä kiinnostunut noutajaharrastaja voi lähteä lajia koirineen treenaamaan.

Minulla on ollut yhteensä 5 koiraa, joista 3:n kanssa olen harrastanut (ainakin tähän mennessä) mejää. Nämä kaikki 3 olen saanut myös jälkivalioiksi. Ronja oli ensimmäinen jälkivalioni, ja ylipäätään koira, jonka kanssa harrastin jotain. Milla oli toinen jälkivalio. Sitten olikin monen vuoden, taisi olla 7 vuotta, tauko koko lajissa. Kunnes sitten päätin kokeilla Lucan kanssa lajia, ja sainkin siitä sitten tuskailujen jälkeen myös jälkivalion. Kahden nuorimman kanssa ehkä kokeilen, mielenkiinnosta, miten mejäjälki sujuisi. Katsotaan, kantaako se siitä sitten pidemmälle.

Miten olen aloittanut kouluttamaan koirilleni mejäjälkeä?
Vain yksi koiristani on ollut sellainen, jolle olen tehnyt pennusta lähtien verijälkeä. Muut kaksi ovat olleet vanhempia, Luca taisi olla jopa 4-vuotias ennen kuin sen kanssa edes aloin treenaamaan. Mutta aloittaisin samalla tavalla, oli koira sitten pentu tai vanhempi.

Kaikille olen aluksi tehnyt lyhyemmän jäljen ja pidentänyt matkaa vähitellen. Ronjalle muistaakseni ainakin ensimmäiset jäljet lähdin tuoreeltaan jäljestämään, muiden jäljet onkin sitten vanhentuneet joitakin tunteja. Kokeissahan se AVO-luokan jäljen ikä on vähintään 12 tuntia, mutta voi olla reippaasti enemmän. Eli jäljen vanhentumisaikaa kannattaa vaihdella. Kannattaa myös eri sääolosuhteissa harjoitella, koska kokeessa se keli voi olla mikä vain. Maastoja kannattaa vaihdella, kallioinen ja suopursuinen maasto on jo ihan erilaisia kulkeakin. Myöskin ojien ylityksiä kannattaa ottaa harjoitusohjelmaan mukaan.

Miten aloittaisin nyt kouluttamaan mejäjälkeä?
Jos nyt aloittaisin vaikka pennun kanssa treenaamaan mejäjälkeä, tekisin lyhyehkön jäljen, mutta kuitenkin niin pitkän, että koira pääsee kärryille mitä on tekemässä. Jos tekee liian lyhyen jäljen, ja on vaikka vilkas koira, voi sillä osa jäljestä mennä siihen että se vain säntäilee jäljen yli eikä keskity itse jälkeen ollenkaan. Ja sitten kun se alkaa keskittymään, jälki jo loppuukin. Itse olen syyllistynyt liian lyhyisiin jälkiin, vaikka kuinka olen ajatellut jäljen pituuden riittävän. Toki sen koiran on rauhoituttava siinä jäljen alussa, mutta ensimmäisillä kerroilla voi mennä säntäilyksi. Antaisin myös ihan ensimmäisen jäljen jo vanhentua muutamia tunteja. Ensimmäiset jäljet olisivat ihan suoria.

Miten etenen harjoittelussa, treenaanko erikseen kulmia, katkoja ja makauksia?
Jatkossa pidentäisin jälkeä pikkuhiljaa, kuitenkin katsoen koiran edistymistä. Vanhenemisajan pitäisin kutakuinkin samana. Eli ensin pituus, sen jälkeen vanhenemisaika (esim. jälki 900 m, vanhenemisaika vaikka 8 h). Tai toisinpäin, lyhyempi jälki mutta jäljen ikä vaikka se 12 h. Aluksi tekisin itse jäljen, sitten pyytäisin jotakuta toista tekemään.
Itseni tietäen, ottaisin hyvin pian mukaan ainakin yhden kulman/makauksen. Makaukselle laittaisin jälkeä tehdessä jotain superherkkua, jotta koira varmasti tutkisi koko makauksen. Samalla kehuisin sitä. Muutaman kerran jälkeen ottaisin toisen kulman/makauksen mukaan. Vaihtelun vuoksi joku jälki voisi olla pidempi suora ja makauksia vaikka 3-4 kpl. Kulmiakin tekisin joku kerta enemmän kuin kaksi, mutta lyhyemmät välit kulmien välissä. Ihan alkuvaiheessa en itse treenaisi katkoa, olen sellainen luokka kerrallaan-tyyppi. Mutta katkon harjoittelisin erikseen lyhyen jäljen yhteydessä.

Mitä ominaisuuksia jäljestyskoiralta vaaditaan?
Koiralta vaaditaan sitkeyttä, tarkkuutta, hyvää kuntoa ja ennen kaikkea kiinnostusta verijälkeen. Ja tietysti koiran pitää olla terve.

Kuinka treenaan?
Aikoinani treenasin useinkin, mutta Lucan kohdalla todella laiskasti. Mielestäni treenimäärä pitää sopeuttaa koiraan. Luca on sellainen, kun se jonkin asian oppii ja oivaltaa, treenimäärä sen jälkeen ei saa olla liian tiivis. Se tekee sitä paremmin, mitä vähemmän treenaa. Jos treenaa liikaa, siitä tulee mielestäni epävarma tekeekö oikein vai ei. Toki alkuvaiheessa Lucankin kohdalla treenijälkiä on tehty, sen jälkeen treenattiin katkoa erikseen monta kertaa, koska ne oli haastavia.

Treenimaastoina ovat tällä hetkellä treenaan kodin lähellä olevat maastot. Löytyy sekä suopursuista nevaa ja helpompikulkuista metsää. Lisäksi alueella on paljon kauriita, peuroja ja hirviä, joten jälkiäkin löytyy.

Teen sekä täyspitkiä että lyhyempiä harjoitusjälkkiä. Pidempää jälkeä siksi, että saan kestävyyttä koiralle, ja jaksaa sitten kokeessa mennä. Lyhyempiä teen, jos täytyy jotain kohtaa, esim. sitä katkoa treenata.

Mikä on kokemukseni mukaan haastavinta koirille?
Lucan kohdalla haastavinta on ollut hirvieläinten jäljet. Se yleensä aina kokeessa lähti seuraamaan niitä ja itse verijälki jäi. Mietin jo sen motivaatiota ja kiinnostusta koko jälkeen, mutta innoissaan se aina lähti. Eikä voi sanoa, etteikö olisi treenattu riistarikkaissa maastoissa. En tiedä sitten mikä sai asian muuttumaan, se varmaan, etten treeneissä päästänyt sitä itse jäljeltä kovin kauas. Sen jälkeen ongelmaksi muodostui katko. Se kyllä meni hyvin veretyksen loppuun, tosin ehkä turhan kovaa ja kauas, ja sen jälkeen ei osannut rengastaa oikein ja riittävän laajasti, jotta olisi löytynyt veretyksen alku.

Kerran treeneissä Luca tohotti katkon loppuun ja lähti ihan väärään suuntaan rengastamaan. Otin sen lyhyelle narulle, vein veretyksen loppuun ja lyhyellä narulla ja suurin piirtein kädellä näyttäen näytin ihmisen kulkeman jäljen veretyksen alkuun. Ja veretyksen löydyttyä isot kehut. Sen jälkeen Lucan ilme oli, että olisit heti kertonut miten se tehdään. Tämän jälkeen katko sitten kokeissa menikin hyvin.
Miettiessäni nuorempia koiriani ja niiden kanssa eteentulevia haasteita, suurimpana nousee mieleen vauhti. Vauhtia ei saa olla liikaa, jotta koira pysyy siinä jäljellä. Ja kokeessa tuomari ei joudu juoksemaan koirakon perässä. Lucan kohdalla kuvittelin sen menevän hiljaa, mutta silläkin jälkitarkkuus parani, kun pidin jälkinarun kireänä.

Mitä varusteita ja hankintoja lajin harrastaminen edellyttää?
Tarvikkeina itsellä on kompassi ja gps, tosin lähimaastoissa en niitä juurikaan käytä. Jälkinaru ja valjaat tai panta koiralle. Verta ja veretyssieni. Verenä olen käyttänyt ihan marketista saatavaa naudan verta.
Mejä on mukava (joskin työläs) laji, mutta koirat pitävät siitä kovasti. Ja vaikkei ikinä kokeisiin menisikään, on se mukavaa aktivointia koirille.

Teksti ja kuva: Sari Kiikka