Noutajan peruskurssi on hyvä startti rodunomaisiin lajeihin

Syyskuussa pidettiin Lakeuden Noutajakoirayhdistyksen aloitteleville koirakoille suunnattu Noutoja vasta-alkajille-kurssi. Kouluttajina toimivat minä, Marianne Aho, sekä Johanna Luoma-Opas. Kurssi toteutettiin Peräseinäjoen Siltalassa. Kurssikertoja oli neljä. Ensimmäisellä kerralla jutusteltiin paljon. Kerrottiin noutajan roolista metsästyksessä. Johanna lisäksi painotti, että suurin osa koiran työskentelyssä aidossa tilanteessa on sitä rauhallisena passissa oloa. Lisäksi koira saa noutoja erinäisen määrän, jos ollenkaan.

Maltti on valttia
Lähdimmekin kurssilla liikkeelle rauhassa olemisen harjoittelulla. Alkuun se tarkoitti vain sitä, että ihmiset jutustelivat ja koirat vain olivat ja tottuivat tilanteeseen, eli siihen kun mitään ei tapahtunut.

Toinen aihe tuona päivänä oli istuminen ja paikalla pysyminen. Tämä on erittäin tärkeä taito, sillä noutaja ei voi sännätä jokaisen linnun tai damin perään ilman lupaa. Lopuksi tutustuimme noutajan harjoitusvälineeseen eli damiin. Aloittelimme damin pitämisellä ja kantamisella, houkuttelua (saalisvietin herättelyä) sekä ohjaajan liikettä hyödyntäen. Muutamat koirakot kokeilivat jo liikkeestä damin luovutuksiakin.

Luoksetuloa ja muistiharjoituksia
Toisella koulutuskerralla aloitimme noutajalle ja kaikille muillekin koirille elintärkeällä asialla, eli luoksetulolla. Luoksetulon on oltava kunnossa, että koiran voi ylipäätään laskea vapaaksi. Harjoituksissa varmistimme luoksetulon onnistumista pitkällä hihnalla, taataksemme ohjaajalle rennomman olon itse tehtävään, kun ei tarvinut miettiä, minne koira vieraassa paikassa sinkoaa.

Lisäksi koirakot kertasivat damien kantamista ja pitämistä, ylösottoja sekä luovutuksia. Lopuksi teimme koirilla ensimmäiset varsinaiset noudot. Ensin koira ja ohjaaja veivät damin yhdessä tiettyyn paikkaan ja palasivat aloituskohtaan ja suorittivat noudon. Tämän jälkeen koirakko katsoi damin asettamisen paikoilleen samaan kohtaan, (nyt jo voidaan puhua muistipaikasta), ja noutivat sen. Ja vielä lopuksi markkeerausheitto samaan kohtaan, ja koira sai paikallistaa damin pudotuksen omatoimisesti.
Saimme nähdä hienoja onnistumisen ja ilon hetkiä ja ilmeitä koirien ja ohjaajien kasvoilta. Lopuksi totuttelimme haulikon laukauksiin.

Hakua motivoidusti
Kolmas kerta kokoonnuttiin pellon sijasta läheisen hiekkamontun luona. Aiheena oli motivoitu haku, sekä vesinoudot.

Koirakot saivat intensiivistä ohjausta haun saloihin. Motivoimme tehtävän viemällä damit metsään koiran nähden, ränkättäen samalla pitääksemme koiran huomion oikeassa suunnassa. Koiran tarvitessa muistutusta, että dameja on enemmän kuin yksi, motivoimme uudelleen nostamalla damia tai omalla liikkeellä autoimme koiraa liikkumaan kauemmas hakualueella.

Vesinoudot myös onnistuivat koirilta hienosti. Pääsivätpä koirat tutustumaan muutamaan riistaankin.

Jälkitreeni sujui mallikkaasti
Viimeisellä kerralla aiheena oli riistaan tutustuminen ja jälki. Koirat pääsivät tutustumaan ja osa kantamaankin varista, lokkia sekä kania. Riistan suuhun ottaminen noin yleensäkään ei ole jokaiselle koiralle luontaista, vaan koira saattaa tarvita siihen tukea, houkuttelua, saalisvietin herättelyä. Välillä on turvauduttava jopa sukkahousuihin tai nippusiteisiin, joilla riista paketoidaan koiralle helpommin lähestyttävämpään malliin. Tässäkin asiassa on hyvä edetä pikkuhiljaa eteenpäin.

Noutajan on osattava seurata esimerkiksi haavakoksi jääneen linnun jälkeä paikkaan, jonne se on piiloutunut tai jäänyt. Taipumuskokeessa jälki suoritetaan normaalisti kanilla. Me teimme jäljen variksella, ja jätimme jäljen päähän damin, joka koiran tuli palauttaa. Täytyy todeta, että kyllä noutajat vaan komeasti jäljestävät! Alkuun kaikki koirat olivat vähän ihmeissään, mutta kun hoksasivat jäljen hajun maassa, niin jäljestivät hienosti. Jäljen päässä oleva dami tosin jäi ihmetyttämään koiria, että mitäs tälle pitäisi tehdä, mutta pienellä avulla tai kehotuksella koirat palauttivat damin ohjaajilleen.

Yhteenvetona kurssista voisi sanoa, että se oli täyteläinen asiasisällöltään. Osallistujat olivat innostuneita ja kiinnostuneita aiheesta, ja kertoivat saaneensa hyviä vinkkejä tulevaa varten.

Kurssilaisten mietteitä noutamisen peruskurssista

Sara ja Emmiina osallistuivat kurssille koirineen, labradori Bertan ja kultainennoutaja Lassin kanssa. He kertovat mietteitään kurssista.

-Tulin kurssille hakemaan vinkkejä, kuinka kouluttaa itselle harrastuskaveri noutajalajeihin. Meillä on niin kokeet kuin käytännön metsästys tavoitteena. Koen saaneeni kurssilta paljon vinkkejä ja ohjeita koiran koulutukseen ja siihen, mitä noutajalta vaaditaan ja toivotaan rodunomaisissa lajeissa. Kurssi oli erittäin monipuolinen ja saatiin laaja katsaus siihen, kuinka lähteä työstämään hakua, jäljestämistä, ja noutamista maalta ja vedestä. Perustottelevaisuutta unohtamatta. Oli erityisen kivaa, että päästiin koiran kanssa kokeilemaan myös riistan kantamista sekä totuttelemaan hieman jo haulikon ääneen.
Kurssi oli erittäin hyödyllinen, sillä aikaisempaa kokemusta lajeista ei ole. Halu ja into jatkaa noutajalajeja vain kasvoi. Toivottavasti ensikesänä pääsisimme Bertan kanssa jo taippareihin ja siitä jatkamaan lajin parissa, kertoo Sara.

Emiina oli mukana kaksivuotiaan Lassin kanssa:
-Lassi, Windalas Tell Me Wisdoms, on 2-vuotias kultainennoutajauros, ja on ollut minulla pennusta saakka. Harrastamme näyttelyitä ja mätsäreitä. Tämä on toinen oma koirani, kotoa löytyy myös 10 vuotta vanhempi Lenni, Windalas Song Of Moon.

Tulimme hakemaan Lassin kanssa kurssilta pohjustusta noutojuttuihin taippareita silmällä pitäen. Itse olen toisen koirani Lennin kanssa käynyt taippariharkoissa vuosia sitten, ja koska harjoituksista on aikaa, niin tarvitsin itsellenikin neuvoja ja vinkkejä, että mistä aloittaa ja mitä lähteä työstämään.

Kurssilla opin noudon alkeita ja perusteita. Harjoittelimme vierellä kulkemista, paikallaoloa, luoksetuloa, markkeerauksia sekä erilaisia tehtäviä dameilla. Yhden harjoituskerran lopuksi totutettiin koiria ampumisen ääniin. Viimeisellä kerralla käytettiin riistaa, sekä tehtiin metsään jälkeä ja jäljen päähän dami.
Sain hyviä neuvoja ja vinkkejä, miten kouluttaa ja ohjata juuri omaa koiraan, sekä miten motivoida ja palkata koiraa.

Oli mahtava huomata omasta koirasta, kuinka hyvin se oppi ja hoksasi asioita. Onnistumisia saatiin, kun ohjaajat huomioivat jokaisen koirakon yksitellen.
Itselleni kurssi oli myös opettavainen. Pääsin jyvälle noudon perusteisiin ja sain vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Koin kurssin meille hyödylliseksi, jokaiselta kerralta jäi käteen aina jotain uutta ja hyvä mieli.

Kiinnostaa jatkaa tätä harrastusta, ja haluaisinkin käydä kursseilla vielä lisää. Tällä hetkellä haaveena olisi saada taipumuskoe suoritettua, ja yrittää Lassia muotovalioksi. Hieman kiinnostaisi myös MEJÄ, siitä minulla ei ole kokemusta ollenkaan.

Kaiken kaikkiaan kurssista jäi positiivinen mieli, ryhmä oli sopivankokoinen, ilmapiiri rento ja kokoontuminen kerran viikossa on harjoituksille sopiva tahti. Toivonkin, että näitä kursseja tai harjoituksia tulisi tähän lähialueelle lisää, me osallistuisimme mielellämme, Emmiina sanoo.

 

Teksti: Marianne Aho

Kuvat: Emmiina Korte ja Sara Pajula