Vesipelastuksen (VEPE) tutustumispäivä

Upeeta, mahtavaa, tiedossa VEPE- päivä! Lajista juuri mitään tietämättä pakkasin koiran autoon lauantaiaamuna 30.6. ja suuntasin kohti Kauhajoen Karhukankaan monttua.

Päivä alkoi esittelykierroksella, jossa selvisi, että ainoastaan yksi koirakko oli kokeillut lajia aiemmin. Kouluttajat Marja-Leena ja Risto Eloranta kertoivat lajista ja sen eri koeluokista. Noutajilla koeura alkaa Sovella eli soveltuvuusluokalla. Siinä on neljä eri tehtävää, joista jokaisesta osiosta voi saada 25 pistettä eli yhteensä 100 pistettä. Soveltuvuuskoe on hyväksytty, jos koira saa vähintään 65 pistettä. Koska kaikki olivat vasta-alkajia, keskityimme päivän aikana alkeisiin.

Esineen vienti haastava
Ensimmäisessä osiossa harjoiteltiin veneestä hyppäämistä. Uintimatka kokeessa on 50 metriä. Oma koirani ei ole ollut veneessä, mutta vilkkaan luonteen ja mahdottoman uimisvimman omaavana ajattelin sen suoriutuvan tehtävästä. Nuoremmat koirat jännittivät, mutta lopulta kaikki saatiin hyppäämään useamman kerran veneestä. Onneksi tyyli oli vapaa!
Seuraavana vuorossa oli esineen vienti 30 metrin päähän uimalla. Tämä tehtävä oli kaikille koirakoille vaikein. Jotkut eivät halunneet ottaa vientiesinettä suuhun, toiset lähtivät uimaan, mutta eivät tienneet minne se pitää viedä. Tehtävää helpotettiin ja ensin harjoiteltiin maalla vie-sanan merkitystä. Tästä meille kaikille taisi tulla kotitehtäviä.
Kolmantena tehtävänä oli veneen nouto 30 metristä. Taas se lähettäminen maalta veteen tehtävään, jota koira ei osannut entuudestaan, tuotti vaikeuksia. Joku ui poijulle katsomaan pitäisikö se tuoda maalle, toinen ui jonkin matkaa ja kääntyi takaisin. Omalle koiralle auttoi, kun köyden päähän kiinnitettiin dummy ja läiskittiin sitä veteen. Siitä innostuneena koira toi veneen ja kyytiläiset onnistuneesti rantaan.
Ruokatauolla juttua riitti ja totesimmekin, että päivä on ei riitä sekä koulutukseen että jutusteluun.

Hukkuva pelastuu
Ennen viimeistä tehtävää Vepessä valioitunut kultainennoutaja Kero näytti mallia kuinka homma toimii. Ohjaaja lähetti koiran pelastusrenkaan kanssa maalta kohti hukkuvaa. Kero kiersi hienosti pelastettavan niin, että renkaaseen pystyi tarttumaan ja toi molemmat varmalla otteella rantaan. Vaikuttava esitys! Toivottavasti taitoa ei koskaan tarvitse käyttää oikeassa tilanteessa.
Päivän kohokohta taisi olla kaikille hukkuvan pelastaminen. Koiria innostettiin rannalla dummylla, jota ”hukkuva” piti myöhemmin kädessään. Nostin oman koirani ”kierroksia” rannalla ja lähetin sen matkaan hukkuvan tippuessa veneestä. Jostain kumman syystä, jota en vieläkään voi käsittää, koirani tajusi uida pelastettavan luo ja tuoda rantaan ihan niin kuin se olisi ollut tuttu juttu.
Tutustumispäivä oli hieno kokemus ja innostuin lajista, toivottavasti Lakeuden Noutajakoirayhdistyksestä löytyy muitakin innokkaita ja saisimme oman treeniporukan kasaan!
Kiitos hienosta päivästä muille mukana olleille,
Johanna ja Seri, Annika ja Väinö, Mari, Ulla ja Alma, Marja-Leena, Risto ja Kero sekä Marjo!

Teksti: Hanne Ollila

Kuvat: Johanna Eloranta