Yhteistyömme metsästysseuran kanssa saa kiitosta

Sorsastuksen aloituksessa Varpulanjärvellä. Jani vie Even ja Minnan koirineen passipaikalle.

Syyskokouksessa saimme kuulla metsästysseura Kurjennevan eränkävijöiden tervehdyksen ja kiitokset syksyn yhteistyöstä. Noutajille ja ohjaajilleen on mahtava mahdollisuus päästä kokemaan autenttinen metsästystilanne, suuri kiitos meidän puoleltamme tästä mahdollisuudesta metsästysseuralle. Ensi vuonna jatketaan!

”Tervehdys kaikille noutajakoiraharrastajille!

Hyvä yhteistyö ei ole aina itsestäänselvyys. Aina ei kemiat kohtaa, tai odotukset ovat eri tasolla. Tässä yhteistyössä ei ole epäselvyyttä, se toimii! Taisin viettää itse yhden hauskimmista sorsajahdin aloituspäivistä. Ainakin naurua riitti ja huumori tuntui olevan koko porukalla kohdallaan.
Julkisuuttakin tällä yhteistyöllä saatiin kyllä reippaasti ja se ei todellakaan ollut huonoa julkisuutta. Kun kaksi hyvin toimivaa organisaatiota lähtee tekemään jotain tämänkaltaista, niin se pitääkin näkyä. Metsästäjät saattavat olla toisinaan hyvinkin tietoisia reviiristään ja sinne ei ole ulkopuolisen aina helppo päästä. Kurjennevalla on kuitenkin viime vuosina pyritty avoimuuteen ja siihen, että verkostoituminen on voimaa. Sillä me saamme vietyä myös metsästyksen ilosanomaa eteenpäin. Ja kun toisena osapuolena toimii organisaatio, joka on varustettu samoin ajatuksin, niin eihän meillä ole käsissä kuin toimiva yhteistyö.
Yhteistyöhön oli varsin helppo lähteä, koska pohjalla oli muutaman vuoden takainen SM-Nome. Toki ei voi vähätellä Timo Nordbergin pitkäjänteistä työtä seurassamme noutajakoirien hyväksi. Tie ei ole ollut helppo, se on ollut pitkä ja kivinen, sen voin sanoa. En ihmettelisi, jos Timo sanoisi, että tuulimyllyjä vastaan on joutunut taistelemaan. Tiedän tämän, koska olen itse ollut tekemässä johtokunnassa päätöksiä. Syynä silloisille päätöksille olivat mitä todennäköisemmin tietämättömyys, sekä pahimmillaan varmaan myös kateus. Onneksi nyt on toisin, kiitos Timolle!

Lehtijutuissa on tullut useita kertoja esille metsästyksen eettisyys ja en tässäkään kohtaa voi olla nostamatta sitä ykkösasiaksi. Tämän eettisen metsästyksen meille tarjoaa ehdottomasti koirat, jotka hoitavat haavoittuneen riistan talteen, eikä tarvitse itse jäädä harmin kanssa elämään, jos koirattomana joutuu toteamaan riistan löytämisen mahdottomaksi. Ainakin itseäni jokainen hukattu lintu harmittaa. Enkä usko, että kukaan metsästäjä tahtoo, että riista kärsii.

Koirat toivat myös vapautta metsästämiseen. Jahti sai ihan uuden ulottuvuuden, kun ei enää tarvinnut miettiä, putoaako lintu avoveteen vaiko ei. Kosteikolla ongelmaksi nousee myös se, että vaikka näkisit, minne lintu putoaa, et sitä itse sieltä hae, tai haet, mutta se tarkoittanee uimareissua metsästäjälle, koska venettä ei ole.
Tänä vuonna vesilintukanta ei antanut aihetta suureen juhlaan. Lintuja ei vain ollut, vaikka odotukset olivatkin korkealla. Pudotuksia ei aloituspäivänä juurikaan tullut ja koirat saivat tyytyä pitkälti seuraamaan tyhjää taivaanrantaa. Nostan teille kuitenkin hattua siitä, että te ymmärsitte metsästyksen luonteen, saalis ei ole itsestäänselvyys metsästyksessä. Kosteikon jahti onnistui hivenen paremmin, mutta myös sieltä olivat linnut suurimmalta osalta lähteneet.

Jos laitan pääasiat lyhyesti jonoon, voisin sanoa, että tämä yhteistyö tarjoaa eettisyyttä metsästykseen, vapautta metsästykseen, verkostoitumista, hauskoja metsästyshetkiä, iloa siitä, kun saa katsoa toimivien koirien menoa ja tietenkin positiivista julkisuutta sekä metsästykseen, että myös koiraharrastukseen.
Toivon, että tämä yhteistyö jatkuu tulevina vuosina ja jos asia on itsestäni kiinni, niin se jatkuu. Kokemus oli erittäin myönteinen varmasti kaikille, jotka pyysivät koiran ja ohjaajan kaverikseen passiin. Tätä yhteistyötä olisi helppo laajentaa muunkin riistan metsästykseen, kuten esimerkiksi kanalinnun metsästykseen. Myös jäljestämispuolella saattaisi koiralle olla joskus käyttöä. Ei se hirvijahtikaan aina putkeen mene, vaikka maali onkin jonkin verran suurempi, kuin ohikiitävä tavi.

Te olette ihan mielettömän hieno porukka ja kuten jo edellä kirjoitin, toivon, että jatkoa seuraa. Kyllä ainakin meidän saaressa on tilaa. Te olette tehneet ison työn koirienne kanssa ja on ilo antaa teille mahdollisuus tulla toteuttamaan käytännössä sitä, mihin olette koiranne kouluttaneet. Ja on myös ilo antaa mahdollisuus nuorille koirille, joilla ei ole vielä niin paljon kokemusta asiasta.
Kiitos vielä kerran itseni ja Kurjennevan eränkävijöiden puolesta.”

Teksti: Jani Rinta-Nikkola
Kurjennevan eränkävijät ry sihteeri

Kuva: Johanna Koskiahde